Ramona laittoi illalla ruokaa kotona - hän oli päättänyt kokata Olivian lempiruokaa, hedelmävoileipiä ja jälkiruoaksi lettuja, toivoen saavansa luotua jonkinlaisen keskusteluyhteyden esikoistyttäreensä. Hän ei ollut vieläkään varma, oliko tyttö vain kiusannut häntä, vai oliko hän ollut tosissaan..

Alissa oli vielä leikkimässä ulkona, ja ehkä hyvä niin, Ramona tuumasi heidän istuessaan pöytään. Hänen ei vielä tarvitsisi tietää mitään näistä asioista.. Ramonaa jännitti ottaa asiaa puheeksi, ja vielä enemmän hän alkoi epäröidä huomatessaan miten hyväntuulinen hänen tyttärensä oli. Olivia selitti innoissaan isälleen joitakin tapahtumia koulusta, paljon normaalia avoimemmin. Ramona tuijotti hiljaa lautastaan. Miten hän ottaisi asian puheeksi suututtamatta jälleen Oliviaa...

Olivia kertoi innostuneesti koulussa järjestetystä fysiikanprojektista ja hänen ja Malenan kehittelemästään työstä. Hänen poskensa punoittivat innostuksesta hänen kuvaillessaan yhtä lailla heidän aikaansaannoksiaan kuin myös työpariaan Malenaa.. Pietu vilkaisi vaimoaan sivusilmällä ja kysyi sitten hymyillen tyttäreltään: -Mikset kutsuisi Malenaa meille vaikkapa syömään jonakin päivänä, olisi mukava tavata hänet! -Todellako? Olivian silmät pyöristyivät hämmennyksestä. Hän vilkaisi äitiään, mutta Ramona tuijotti vain eteenpäin lasittunein silmin. Miten Pietu teki tämän hänelle, eikö hän ymmärtänyt.. Olivia piti saada luopumaan tuollaisesta hömpötyksestä.. -Äidin mielestä se ei nähtävästi olisi mukavaa, Olivia totesi jäätävästi ja nousi pöydästä.

-Ei, odota, Ramona sanoi nopeasti ja yritti tarttua Oliviaa kädestä, mutta tyttö juoksi jo huoneeseensa vetäen kiivaasti oven kiinni. -Enhän minä ehtinyt edes sanoa mitään, Ramona vaikeroi miehelleen. Pietu katsoi häntä hiljaa, muttei vastannut mitään. Ramona huokasi ja alkoi korjata astioita pöydästä. Alissa juoksi samalla sisälle: -Jee, lettuja, hän hihkui ja otti innoissaan ison kasan lautaselleen. -Äiti, mikä on hätänä? hän sitten kysyi nähdessään Ramonan ilmeen. -Ei mikään kultaseni, me vain vähän riitelimme siskosi kanssa, Ramona lohdutti.

-Etkö sinä voisi vain hyväksyä Oliviaa sellaisena kuin hän on? Et voi väittää, etteikö sinulla olisi koskaan käynyt mielessä, josko Olivia ei haluaisikaan seurustella poikien kanssa.. Pietu nousi ylös ja katsoi vaimoaan silmiin. -Minä vain.. minä vain niin toivoisin näkeväni vielä lapsenlapseni, Ramona sopersi hädissään. Eihän hän voinut pelkojaan Pietulle paljastaa.

-Voi rakas, onhan meillä toinenkin tytär, Pietu hymyili vaimolleen. -Niin.. olet kai oikeassa, Ramona tunsi nyt vasta tajuavansa asian. Ei isotäti koskaan ollut hänelle puhunut esikoistyttärestä, vaan tyttärestä yleensäkin.. Hän tunsi miten helpotuksen aalto vyöryi hänen ylitseen. Ehkä kaikki ei ollutkaan pilalla!

Ramona päätti saman tien mennä pyytämään anteeksi tyttäreltään. -Olivia, hän koputti tämän oveen. -Voitaisiinko me vähän jutella? Olen pahoillani siitä äskeisestä, hän jatkoi. Hetken oli hiljaista, mutta sitten Olivia tuli ulos huoneestaan. Vähän aikaa he vain tuijottivat toisiaan. -Olen ollut vähän typerä.. Ramona sanoi hiljaa. -Sinä teet päätökset omasta elämästäsi, en minä, hän jatkoi. -Olen vain ollut huolissani.. ja sinä tiedät kyllä syyn, hän lisäsi painokkaasti katsoen tytärtään silmiin.

Olivia tuijotti häntä ilmeettömänä. -Minä en voi auttaa sinua asiassa, äiti, hän sanoi hitaasti. -Ja on hyvä, jos alat ymmärtää sen vähitellen. Ramona nieleskeli kyyneliään. -Kyllä minä ymmärrän, anna anteeksi, hän kuiskasi. Olivia vain nyökkäsi hiljaa. -Minulla on nyt läksyjä tehtävänä, hän sitten sanoi ja lähti hakemaan kirjojaan.

Olivia istui siskonsa viereen tekemään kotitehtäviään. Miten erilaisia he oikein olivatkaan, Ramona mietti katsellen tyttäriään. Ja kuitenkin he olivat niin hyviä ystäviä keskenään. Jos hänellä itsellään ei olisi tilaisuutta, kertoisikohan Olivia Alissalle hänen tehtävänsä.. Ramonan tulisi keskustella asiasta vielä Olivian kanssa. Tyttö tuntui tällä hetkellä vain niin uskomattoman etäiseltä ollakseen hänen oma lapsensa.. Mitä oikein oli tapahtunut?

 

Arki jatkui hitaasti eteenpäin ja päivät kuluivat. Ramona ei saanut tilaisuutta keskustella Olivian kanssa, tai jotenkin se aina lykkääntyi. Hänestä tuntui aivan kuin kuilu heidän välillään olisi vain kasvanut ja kasvanut. Muutaman kerran kävi niin, että Pietu istui tyttäriensä kanssa iloisesti jutellen keittiössä, mutta Ramonan tullessa paikalle keskustelu hiljeni. Ramona oli varma, että Alissakin vaistosi äitinsä ja isosiskonsa kireät välit.

 

-Voisitko sinä jutella hänen kanssaan? Ramona kysyi Pietulta heidän istuessaan ruokapöydässä kahdestaan eräänä iltana. -Miksi? Pietu kysyi kauhoen ruokaa suuhunsa.

Samalla hetkellä Olivia käveli keittiöön. -Hei isä, oliko hyvä päivä töissä? hän kysyi avaten jääkaapin oven. -Ai miksi, Ramona mutisi Pietulle Olivian selän takana. Pietu kohautti harteitaan. -Kaipa minä voin, hän lupasi.

-Olivia, minulla olisi asiaa.. Pietu aloitti hiljaa Ramonan mentyä jo vuoteeseen. Olivia kohotti katseensa. Miksi isä oli noin vakava?

-Äitiä painaa kovasti se, ettet ole antanut hänelle anteeksi, Pietu sanoi vakavana. -Mutta isä, hän ei selvästi hyväksy minua ja Malenaa! Olivia huudahti surkeana. -Älä ole niin varma, hän on muuttanut mieltään, Pietu yritti. -Miten se noin vain muuttuisi! Jos hänen suhtautumisensa homoseksuaalisuuteen on tuollainen, en minä pysty olemaan hänen kanssaan läheisissä väleissä! Olivia hermostui. -Koeta ymmärtää äitiäsi.. Hän paljasti minulle toivoneensa aina lapsenlapsia, kai se oli kova isku, kun hän joutui nyt luopumaan haaveestaan, Pietu koetti rauhoitella tytärtään. -Sinä tiedät, ettemme me ole enää nuoria, äitisi ja minä, ja Alissan aikuistumista emme edes tiedä saammeko olla näkemässä. Siksi äitisi kai odotti sinulta niin paljon. Mutta hän on hyväksynyt asian nyt, hän vain ei tiedä miten sen sinulle sanoisi. -Saisi tulla itse sen kertomaan, Olivia totesi surkeana. Pietu huokasi. -Hänen on ehkä vaikeaa löytää sanoja. Mutta usko pois, minä ja äitisi rakastamme sinua ja olemme aina tukenasi, tapahtui mitä tapahtui! Hän halasi tytärtään. -Kiitos isä, Olivia kuiskasi ja Pietu näki kyyneliä tytön silmissä.