Aamulla Ramonalla kesti hetken herättyään miettiä, missä hän oikein oli, kunnes muisti edellisen illan tapahtumat. Oli hänkin aika hölmö jäädessään yöksi tänne - eihän hän edes tuntenut Pietua kunnolla! Mitä hän tiesikään Pietusta... Tämä asui yhdessä veljensä perheen kanssa sekä omien, aiemmassa liitossa syntyneiden jo teini-ikäisten lastensa kanssa. Mitähän Pietun edelliselle suhteelle oli käynyt, Ramona pohti, sillä ei muistanut koskaan kuulleensa, kuka Pietun lasten äiti oli. Eihän hän voisi kuvitella mitään vakavampaa miehen kanssa, jolla oli jo lapsia, hänestähän tulisi äitipuoli jo lähes aikuisille lapsille! Hän oli muutenkin aina haaveillut, että sekä hän itse että hänen miehensä kokisivat ensimmäistä kertaa yhdessä sellaiset ihanat asiat kuten naimisiin menon ja lasten saamisen...

Hetken makoiltuaan vuoteella Ramona nousi ylös ja hiippaili suihkuun. Kaikki näyttivät nukkuvan yhä, ainakin talo oli ihan hiljainen. Suihkusta tultuaan ja pukeuduttuaan hän vilkaisi ikkunasta ulos ja huomasi pihalla enemmänkin väkeä. Ramona ei edes ollut aivan varma, montako henkeä tässä sekalaisessa taloudessa asui, ja kuka oli kukin ja mitä sukua kenellekin..

Hän päätti kuitenkin käydä pihalla tervehtimässä Vähälöitä. Astuessaan ulos hän kuuli äänen takaansa: -Huomenta Ramona! Pietu toivotti. Ramona kääntyi ympäri ja hymyili: -Huomenta, ja kiitoksia kun sain jäädä yöksi!

-Tietenkin sait, nukuitko hyvin? Pietu kysyi. -Kiitoksia, nukuin kyllä! Ramona vastasi ja jatkoi jutustelua Pietun kanssa. Kuten eilenkin, hän huomasi tulevansa hyvin juttuun Pietun kanssa, ja Pietu sai hänet nauramaan kovin helposti! Tästä piirteestä hän muisti Pietussa aina pitäneensä, tämä oli aina hyvällä tuulella ja ystävällinen Ramonalle. Pietu oli myös melko kova flirttailemaan, Ramona huomasi, mutta ei pannut asiaa pahakseen, päin vastoin, hän osallistui touhuun itsekin... Aika kului kuin siivillä, ja Pietu huomasi harmikseen joutuvansa lähtemään töihin. -Nähdäänkö huomenna? Pietu varmisti vielä Ramonalta, seuraavana päivänä heillä molemmilla olisi nimittäin vapaapäivä töistä.

Ramona lähti kotiin hymyillen koko matkan - ei kai se niin kamalasti haitannut, vaikka Pietulla olikin jo lapsia? Vaikka hän alkaisi seurustella Pietun kanssa, eivätköhän lapset haluaisi asua siellä, missä nytkin asuivat - omassa kodissaan. Hehän olivat jo lähes aikuisia ja pärjäisivät varmasti omillaankin. Iloisella mielellä Ramona alkoi taas harjoitella maalaamista ja ennen kuin huomasikaan ilta alkoi jo hämärtyä.

Ennen nukkumaan menoa Ramona päätti vielä soittaa Pietulle, ja tämä vaikutti selvästi ilahtuneelta Ramonan puhelusta! -Nähdään aamulla, Ramona lopetti puhelun hymyillen.

Hän kävi nukkumaan iloisempana kuin vielä kertaakaan, ehkä häntä oli kaikkien noiden epäonnistuneiden miesseikkailuiden jälkeen viimein onnistanut! Onneksi hankin parivuoteenkin juuri, Pietu voi olla yötä täällä, hän mietti ennen kuin nukahti.

Yön aikana Ramonan mielessä oli muotoutunut suunnitelma. Hän oli nähnyt unta lapsesta yhdessä Pietun kanssa, ja hän uskoi sen olleen enneuni. Tämä on varmaan hulluinta, mitä olen tehnyt, Ramona pohti, mutta olihan hän Pietun tuntenut jo pitkään, vaikka ei aiemmin häntä ollut "sillä silmällä" katsellutkaan. Ramona päätti kosia Pietua! Hän tunsi perhosia lepattavan vatsassaan ja sai syötyä hädin tuskin mitään odottaessaan Pietun tulevan kylään luokseen. Kun Pietu viimein saapui, päätti Ramona toimia oikein vanhan kaavan mukaan ja polvistui Pietun eteen jalkakäytävälle.

Pietu joutui aivan häkellyksiin, mutta oli selvästi onnessaan ja iloisesti yllättynyt Ramonan kosinnasta, vaikka ei sitä näin pian ollutkaan odottanut... Ja kaipa se perinteisesti meni niin, että mies kosi, mutta mitäpä tuosta!

Ramona ja Pietu keskustelivat naimisiin menosta, ja Pietu kertoi jo kerran viettäneensä suuret häät, eikä sellaisia välttämättä enää haluaisi. Ramona tunsi pienen piston sydämessään, mutta päätti sitten ajatella järkevästi: eihän heillä ollut edes rahaa suuriin häihin! Niinpä he päättivät saman tien virallistaa suhteensa ilman mitään juhlaseremonioita.

Tietenkin Pietu myös muutti asumaan Ramonan luokse, ja kuten Ramona oli aavistellutkin, hänen lapsensa tahtoivat jäädä asumaan Pietun veljen perheen luokse. Myöskään Pietu ei ollut kovin varakas, mutta sen verran hänelle oli kertynyt säästöjä, että pariskunta sai remontoitua kotiaan hieman tilavammaksi ja ensimmäistä kertaa he saivat myös tapetit seinille! Tämähän alkaa tuntua jo kodilta, Ramona pohti.

Pietu paljasti pian Ramonalle suuren haaveensa: vaikka hän työskentelikin hautausurakoitsijana, hänen suuri haaveensa oli aina ollut tulla rocktähdeksi. Hänhän oli jo melko taitava soittamaan kitaraakin, ja käytti paljon vapaa-aikaansa tuon taidon harjoitteluun. Ramona kannusti Pietua, että nyt tai ei koskaan - Pietu oli jo keski-iässä, ja ellei hän nyt toteuttaisi haaveitaan, olisi jo pian liian myöhäistä. Pietu rohkaistui vaimonsa sanoista ja päätti ensimmäiseksi käydä stylistin käsittelyssä päivittämässä ulkomuotoaan musiikkiuralle sopivammaksi.

Stylistilla käynnin jälkeen Pietu marssi teatterille ja kertoi taidoistaan sekä haaveistaan. Hän sai alkuun töitä vain fanina, mutta pohjaltahan kaikkien on lähdettävä.. Ja oli hänellä nyt ainakin jotakin tekemistä musiikin kanssa töissään, toisin kuin hautausmaalla työskennellessään. Tästä lähtien Pietu päättikin omistaa entistä enemmän aikaa kitaransoitolle ja opiskella ahkerasti uusia kappaleita.

Samana iltana nukkumaan mennessä Pietu alkoi vihjailla Ramonalle hääyön vietosta. Ramona ei ollut uskaltanut paljastaa Pietulle kokemattomuuttaan, ja nythän hän oli naimisissa - kai sitä lasten hankintaakin oli harjoiteltava! Ramona oli miettinyt jo pitkään, että haluaisi synnyttää esikoisensa ennen syntymäpäiväänsä, nuorempana lasten saaminen oli kuitenkin helpompaa.

Seuraavana aamuna Ramona heräsi pahoinvointiin ja kuvotukseen - olisiko heitä nyt jo onnistanut, joko hän oli raskaana!?

Ramona lähti kuitenkin normaalisti töihin ja tämän päivän työkeikka sattuikin olemaan Pietun entisessä kodissa! Ramona mietti hetken Vähälöiden luona käydessään, että onneksi Pietu muutti hänen luokseen, ei hän tällaisessa kommuunissa tahtoisi elää..

Pariskunnan arki alkoi sujua mukavasti - Pietu oli luonteeltaan hieman sottapytty, mutta ollakseen mieliksi vaimolleen hän auttoi kotitöissä. Hän oli myös melko kätevä käsistään ja osasi korjailla rikki menneitä tai parantelua kaipaavia kodinkoneita.

Ramona puolestaan alkoi innostua ruoanlaitosta entistä enemmän, nyt kun heitä oli kaksi - ja pian ehkä kolme - ruokailijaa. Vielä hän ei ollut Pietulle kertonut raskausepäilyistään, mutta eiköhän kohta koittaisi sen aika.

Ja kun Ramona huomasi, ettei mahtunut enää normaaleihin vaatteisiinsa, vaan joutui hankkimaan äitiysvaatteita, päätti hän paljastaa uutiset miehelleen. Hän ei ollut aivan varma, miten Pietu suhtautuisi uutiseen, Pietuhan oli häntä vanhempi ja jo kokenut kaikki yösyötöt ja vaipanvaihdot sekä murrosiän kriisit - vieläkö hän jaksaisi ne uudelleen?

Pelko oli kuitenkin turha, Pietu oli aivan haltioissaan ja leperteli vatsan läpi tulevalle pienokaiselle. Nyt Ramonakin uskalsi innostua entistä enemmän asiasta! Hän toivoi salaa lapsen olevan tyttö, sillä hän tiesi, että mikäli synnyttäisi poikavauvan, tulisi heidän hankkia lisää lapsia. Vaikka miksipä ei muutenkin, Ramona oli aina haaveillut suuresta perheestä...

Ramona sai äitiyslomaa töistä, ja koska hän muuten tunsi olonsa mainioksi, oli hänellä hyvin aika harjoitella piirtämistä. Hän oli hankkinut itselleen uuden piirustuspöydän, jolla oli hyvä tehdä sisustussuunnitelmia.

Äitiyslomallaan Ramona päätti lopulta opetella myös puutarhanhoidon, ja huomasi sen olevankin yllättävän helppoa! Kohta hän pääsisi kokkailemaan itse kasvattamistaan aineksista.

Pietu käytti kaiken vapaa-aikansa kitaransoiton harjoittelemiseen ja saikin jo ensimmäisen ylennyksen töissä, hänestä tehtiin roudari.

Pietu rohkaistui lähtemään myös puistoon soittamaan kitaraa ja esiintymään: jotkut ohikulkijat antoivat hänelle jopa rahaa, ei hän aivan huonosti voinut soittaa!

 

Ramona nautti valtavasti jokaisesta pienestä hetkestä, jonka vietti yhdessä miehensä kanssa. Tästä hän oli haaveillut, että ruokapöydässä ei tarvitsisi istua yksin eikä hän joutuisi nukkumaan yksin, aina olisi joku, jonka kanssa jakaa kaikki ilot ja surut!

Lapsen syntymän lähestyessä he päättivät jälleen remontoida vähän kotiaan, jotta saivat sinne tilaa vauvan sängylle ja ostivat myös muutaman lelun pienokaista varten.

Eräänä iltana Pietun ollessa töissä Ramona oli syömässä illallista, kun hän yhtäkkiä tunsi vihlaisuja vatsassaan ja tiesi saman tien mistä oli kyse: lapsi syntyisi nyt! Hän soitti hädissään Pietulle, joka käski Ramonan lähteä taksilla sairaalaan, Pietu tulisi heti perässä. Ramona soitti taksin ja pelkäsi matkalla vauvan syntyvän sinne, ehtisiköhän hän sairaalaan ja ehtisihän Pietu hänen tuekseen synnytykseen!