Ramonan huolet olivat turhia: hän ehti mainiosti sairaalaan ja myös Pietu ehti synnytykseen vaimonsa tueksi. Muutaman tunnin kuluttua tuoreet vanhemmat astelivat ulos sairaalasta vastasyntynyt tyttövauva mukanaan. Ramona tunsi syvää helpotusta synnytettyään tyttären: vaikkei hän vieläkään täysin varma ollut sukunsa tehtävästä, oli hän ainakin tehnyt sen, mitä isotäti häneltä odotti.

Ramona katseli pientä kääröä sylissään ja mietti, ettei varmaan voisi tuntea itseään tämän onnellisemmaksi. Kuten kaikki vanhemmat maailmassa, hän päätti vakaasti suojella pientä tytärtään kaikelta pahalta ja huolehtia siitä, ettei hänen lapsensa joutuisi kasvamaan ilman äitiä ja isää, niin kuin hänelle itselleen oli käynyt.

Ramona ja Pietu nimesivät pienokaisen Oliviaksi Ramonan äidin mukaan - tai näin Ramonalle oli ainakin kerrottu. Ramona tunsi jälleen tyhjän tunteen sisimmässään - hän ei ollut enää varma mistään, mikä liittyi hänen menneisyyteensä. Mitä hän aikanaan kertoisi Olivialle, kun tämä tahtoisi tietää sukujuuristaan?

Nyt ei kuitenkaan ollut aika pohtia sitä, Ramona työnsi ikävät ajatukset syrjään ja laski Olivian pinnasänkyynsä päättäen ottaa itsekin nokoset, kohta oli jo aamu eikä tänä yönä ollut nukuttu silmällistäkään.

Hän katseli vielä hetken pinnasängyssä tuhisevaa nyyttiä, mutta kun Olivia nukahti sikeään uneen, uskalsi synnytyksestä uupunut äitikin käydä pitkälleen.

Seuraavat pari päivää ja yötä kuluivat totutellessa lapsiperheen elämään: vanhemmat nukkuivat vuorotellen ja heräsivät kumpikin vuorollaan lohduttamaan öisin itkevää vauvaa.

Ramona seurasi sivusta Pietun leikkiä tyttärensä kanssa: hän oli epäillyt, halusiko Pietu tosissaan enää lapsia, mutta enää asiasta ei voinut erehtyä, niin hellästi isä tytärtään käsitteli!

Pietun täytyi käydä töissä, vaikka Ramonalla olikin vielä äitiyslomaa, ja Pietu uskaltautui hetken arkailun jälkeen soittamaan kitaraa taas myös kotona. Olisihan Olivian hyvä tottua musiikkiin jo pienestä saakka! Olivia näytti jopa nauttivan musiikista, hän hymyili ja makasi hiljaa aina isän soittaessa.

Pietun ollessa töissä ja Olivian nukkuessa oli Ramonalla myös vähän omaa aikaa päivisin: nyt kun he olivat hankkineet hieman paremman television, nautti Ramona ruoanlaitto-ohjelmien katselemisesta, ja hoiti hän yhä myös pientä puutarhaansa, jonne oli istuttanut jo muutamia erilaisia kasveja.

Muutaman päivän kuluttua Olivian syntymästä oli Ramonan syntymäpäivä. Hänestä tulisi nyt keski-ikäinen, hän ei voinut kutsua itseään enää nuoreksi. Vaikka ajatus tuntui Ramonasta hieman pelottavalta - oliko hänen entinen elämänsä todellakin jo niin kaukana takana - oli hän silti onnellinen siitä, että Olivia oli syntynyt ennen hänen omaa syntymäpäiväänsä, kuten hän oli toivonutkin! Ja nythän hänellä oli se, mistä hän oli haaveillut: oma koti ja elämä mukavassa pikkukaupungissa, ihana aviomies ja vielä ihanampi pieni tytär!

Syntymäpäivänsä iltana Ramona oli saanut kutsun naapurinsa MaryKayn juhliin, ja Pietu olikin luvannut hoitaa Oliviaa illan. Ramona päätti lähteä käymään juhlissa, siitä olikin jo aikaa, kun hän viimeksi oli nähnyt ystäviään! Olipa mukavaa päästä välillä ihmisten ilmoille... Hänestä tuntui kuitenkin, että ihmiset suhtautuivat häneen jotenkin eri tavoin. Oliko hän vieraantunut näin paljon ystävistään, vai mistä tämä johtui? Oliko Ramonan kasvavalla julkisuudella tekemistä asian kanssa... Vierastivatko hänen entiset ystävänsä häntä nyt, kun hän oli tunnettu sisustussuunnittelija kaupungissa?

Ramona ei malttanut olla kovin kauaa poissa Olivian luota, ja palasi jo puolenyön aikaan takaisin kotiin rakkaidensa viereen nukkumaan. Hän oli odottanut etukäteen juhlilta paljon enemmän, selvästi perhe-elämä oli häntä varten ennemmin kuin juhlat..

 

Pian Pietu sai työssään jälleen ylennyksen, hänestä tehtiin jo lava-apulainen! Pietun työajat muuttuivat koko ajan myöhempään iltaan, ja Ramona antoi hänen nukkua aamuisin pitkään heräten itse hoitamaan Oliviaa. Heidän rutiinikseen muodostui, että Pietun herättyä hoiti tämä Oliviaa muutaman tunnin ajan, jolloin Ramona pääsi puuhastelemaan puutarhaansa ja maalaamaan vähäksi aikaa. Pietun lähdettyä töihin ilta olikin aina perheen naisten yhteistä aikaa, kuten Ramona hymyillen Olivialle sanoi.

Vauva-aika kului nopeasti - Ramonan mielestä liiankin nopeasti - ja Olivian syntymäpäivä koitti. Ramona olisi halunnut järjestää Olivialle syntymäpäiväjuhlat, mutta Pietu muistutti heidän rahatilanteestaan. He olivat suunnitelleen kotinsa remontoimista, jotta Olivia saisi oman huoneen itselleen, eikä heillä kerta kaikkiaan ollut nyt yhtään ylimääräistä rahaa kun Ramonakin oli äitiyslomalla. Niinpä Ramona ja Olivia viettivät Olivian ensimmäistä syntymäpäivää kahdestaan Pietun ollessa töissä. Seuraavana syntymäpäivänäsi järjestämme juhlat, Ramona pohti syleillessään pientä taaperoaan.

Olivian syntymäpäivän iltana Ramona makasi pitkään hereillä kuunnellen vieressään tuhisevaa miestään. Hän pohti, että nyt Olivian ollessa jo vähän vanhempi, voisi olla mukavaa hankkia tälle seuraa... Ramona oli itse aina haaveillut sisaruksista, eikä hän halunnut Olivian kärsivän yksinäisyydestä itsensä tavoin. Olihan Pietu toki jo aika vanha, eikä Ramona itsekään enää nuori ollut, mutta kyllä he vielä toisen lapsen jaksaisivat.. Tai ainakin hän jaksaisi. Ramona pelkäsi Pietun ottavan taas rahahuolet puheeksi, jos hän ehdottaisi toisen lapsen hankkimista. Ja tämä asunto alkoi auttamatta käydä liian pieneksi heille kolmellekin, neljästä puhumattakaan.. Huomenna hän keskustelisi ainakin remontista Pietun kanssa!

Seuraavana päivänä Pietun istuessa syömässä ennen töihin lähtöä Ramona käveli jääkaapille ja samalla huomautti olkansa yli: -Olisi kyllä mukavaa, jos olisi oikea keittiö jonne mahtuisi isompikin ruokapöytä... Ja Olivialla oma huone, nyt täytyy koko ajan puhua niin hiljaa, ettei hän herää. Ja jos meille joskus sattuisi toinenkin lapsi syntymään, ei tänne neljää mahdu, hän lisäsi vielä varoen loppuun. -Olisihan se, Pietu mutisi tunkien samalla ruokaa suuhunsa.

-Mikä olisi ja mitä, Ramona närkästyi. -Remontti vai lapsi? Emmekö me voisi edes keskustella asiasta? Pietu ahmi kiireellä loput ruoat suuhunsa. -Minun on nyt pakko lähteä tienaamaan elanto tälle perheelle, jutellaan myöhemmin, hän sanoi ja nousi kiireesti pöydästä.

Ramona huokasi ja istui syömään. Kyllä hän ymmärsi Pietun rahahuolet, mutta pianhan hänenkin äitiyslomansa loppuisi ja hän pääsisi töihin.. Hän päätti paiskia töitä entistä kovemmin, jospa Pietu sitten vakuuttuisi siitä, että he pystyisivät elättämään toisenkin lapsen. Miksi miesten täytyi ajatella kaikki aina niin järjellä, mikseivät he voineet käyttää tunteitaan kuten naiset...

 

 

 

 

 

 

Olivia sai muuten syntyessään luonteenpiirteet hyvä ja eksentrinen.

Pietun piirteet ovat ulkoilmasim, huumorintajuinen, flirttaileva, sottapytty ja bilehile.