Tulipalon ja Billyyn tutustumisen jälkeisenä päivänä Ramona päätti rohkaista mielensä, ja soitti illalla töiden jälkeen Billylle. Hän oli odotellut, josko miehestä olisi kuulunut päivän mittaan jotakin, mutta illalla hän ei malttanut enää odottaa. Ramona sopi tapaavansa Billyn kaupungilla, kävi pikaisesti suihkussa ja lähti tapaamispaikalle. Ramona oli hieman myöhässä tapaamisesta, ja huomasi Billyn olevan asiasta nyreissään. Ramona pyyteli anteeksi, ja mietti, että olipas huono alku mahdolliselle suhteelle...

Tilannetta parantaakseen Ramona päätti jälleen kutsua Billyn kylään luoksensa ja esitellä tälle maalauksiaan ja maalaustaitojaan. Billy lähti mukaan, mutta ei vaikuttanut lainkaan kiinnostuneelta mistään Ramonan ehdottamasta keskustelunaiheesta - hän kävi jälleen makoilemaan Ramonan vuoteelle ja kaivoi jonkun kirjansa esille. Ramona närkästyi hieman, mutta ryhtyi sitten itse maalauspuuhiin - työt eivät saisi kärsiä miesten takia, siihen hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa! Kellon lähestyessä puoltayötä hän laittoi maalaustarvikkeensa pois ja huomautti Billylle, että tämän oli aika lähteä - päättäen samalla etsiä jonkun hieman seurallisemman miehen itselleen.

Yön yli nukuttuaan Ramona oli jo täysin varma siitä, että Billyyn ei kannattanut tuhlata aikaa, kaupunki olisi varmasti komeita miehiä pullollaan! Hän päätti käydä kuntosalilla, jossa muisti edellisellä kerralla tavanneensa usemmankin komean näköisen adoniksen... Hän vilkaisi vielä peiliin, kampasi hiuksensa ja lisäsi vähän huulikiiltoa ennen kuin lähti kävelemään kuntosalia kohti. Olisikohan salille pitänyt pukeutua vähän urheilullisemmin? Ramona pohti matkalla. Josko urheilijamiehet kiinnostuisivat vain urheilullisista naisista.. Sitä Ramona ei todellakaan ollut, eikä hän toisaalta halunnut esittääkään mitään muuta kuin mitä oikeasti oli. Hänen saavuttuaan perille näki hän heti jo kuntosalin ulkopuolella tutun miehen, Toni Lorulan, jolle oli tarjonnut aiemmin remontointiapuakin.

Tonin kanssa Ramona löysikin helposti yhteisiä jutunaiheita ja mies alkoi flirttailla Ramonalle - tästä innostuneena hän uskaltautui tarjoutumaan hieromaan Tonia. Toni nautti selvästi hieronnasta ja kuiskutteli tuhmia Ramonan korvaan, ja Ramona alkoi jo innostua: tästäkö hän löytäisikin tulevan lastensa isän? Toni vaikutti huomattavasti seurallisemmalta tapaukselta kuin Billy! Ramona taisi olla jo pikkuisen ihastunut..  Hän kysyi innokkaana, seurusteliko Toni... mutta sai erittäin torjuvan ja välttelevän vastauksen! Mies oli pahasti sitoutumiskammoinen eikä halunnut edes ajatella seurustelua! Tonin asenne Ramonaan muuttui saman tien Ramonan esitettyä viattoman kysymyksen, ja Ramona sopersi hädissään jotakin kiireestä ja lähti juoksemaan kauemmas kuntosalilta. Hän kun oli jo ollut niin varma.. Toni oli flirttaillutkin hänelle aivan selvästi!

Se siitä taas, Ramona tuumasi masentuneena ja lähti kotiin. Ehkä pitäisi jälleen keskittyä pari päivää pelkkään työntekoon! Miesrintamalla ei nyt vain kertakaikkisesti onnistanut.

Ramona pääsikin taas toteuttamaan itseään muutaman mukavan sisustusprojektin parissa seuraavina päivinä, ja unohti hetkeksi epäonnisen rakkauselämänsä. Ramona työskenteli ahkerasti arkisin ja viikonloppuisin hän ehti harjoitella maalaamista ja välillä myös remontoida omaa asuntoaan. Työssään Ramona tutustui uusiin ihmisiin ja sai myös monia uusia ystäviä, hän huomasi olevansa jo varsin pidetty ja tunnettu uudessa kotikaupungissaan! Tällä asialla toki oli myös varjopuolensa: isotäti oli toivonut Ramonan elävän kaikessa hiljaisuudessa, mutta pikku hiljaa hän oli saanut kotikaupungissaan mainetta taitavana sisustussuunnittelijana. Ramonan täytyisi pian löytää mies ja saada sukua jatkettua, jotta isotädin ohjeet toteutuisivat.

Ansioillaan Ramona sai jälleen remontoitua matalaa majaansa ja sai rakennettua koko asuntoon jo seinät, enää ei tarvinnut pelätä edes sadetta kun oli kattokin päällä!

Muutaman päivän työnteon jälkeen Ramonalla oli varaa ostaa jopa pieni, edullinen televisio ja nojatuoli sekä kahden hengen ruokapöytä - ei enää ruokailua vessassa, ihanaa!

Kiitokseksi ahkerasta paneutumisestaan ja maalaustaitonsa kehittämisestä Ramona sai parikin kertaa ylennyksen töissä, ja toisella kertaa hän innostuneena päätti lähteä juhlistamaan ylennystä puistoon grillamalla herkkuruokaansa hodareita.

Ramonan ruokaillessa puistoon käveli yllättäen tumma, pitkähiuksinen mies, joka hyräili jotakin yksinään kävellessään. Ramona katseli kiinnostuneena komeaa miestä, joka istahti Ramonan kanssa samaan pöytään, selkä toiseen suuntaan, kuin ei olisi huomannutkaan Ramonaa. Tämä salaperäinen mies kiehtoi Ramonaa ja hän ahmi äkkiä lopun hodarinsa, kurkisteli vähän nähdäkseen miehen kasvot ja sitten päätti uskaltautua esittäytymään miehelle.

Mies esitteli itsensä Jon Lesseniksi ja kertoi olevansa ammatiltaan muusikko. Ooh, miten kiehtova ammatti, Ramona mietti ja tunsi mielikuvituksensa lähtevän taas laukkaamaan. Selvästikään häntä ei ollut onnistanut Billyn ja Tonin kanssa, koska hänen varalleen oli suunniteltuna jotakin paljon parempaa...

Aika vierähti kuin siivillä Jonin kanssa rupatellessa, ja Ramona tajusi olevansa todella väsynyt aamulla, ellei lähtisi kotiin. Hän lupasi soitella Jonille, ja kiirehti nukkumaan. Hän nukahti hymy huulillaan: josko nyt olisi löytynyt se oikea...

Ramona vilkuili koko työpäivän ajan kelloaan seuraavana päivänä, sillä töiden jälkeen Jon oli pyytänyt hänet kanssaan ulos. Ramona kiirehti paikalle puistoon heti töiden jälkeen ja olikin jo ennen Jonia paikalla. Hän innostui nähdessään Jonin saapuvan, vaikkei hän sitä hetkeäkään ollutkaan epäillyt! Heidän välillään oli selvästi sitä jotakin...

Heillä riitti taas juteltavaa hyvin myöhään, ja Ramonaa alkoi väsyttää. Lähtisiköhän Jon hänen luokseen yöksi? Ramona uskaltautui kysymään mieheltä, ja he lähtivät yhdessä Ramonan luokse. Oli ihanaa syödä yhdessä illallista ja katsella televisiota, kuin oikea pariskunta...

Missähän me mahdumme molemmat nukkumaan, Ramona pohti haukotellessaan makeasti. Myös Jon alkoi selvästi väsyä, hänkin haukotteli - ja samassa Ramona huomasi jotakin kammottavaa! Hän ei voinut nähdä oikein, ei se ollut mahdollista... Ramonan sydän alkoi pamppailla ja hän kiirehti vessaan ja veti oven perässään kiinni. Hän istuutui pöntölle ja puristi silmänsä umpeen. Jonin kulmahampaat.. ei sellaisia voinut olla muuta kuin.... Mutta eihän Jon voinut olla vampyyri, eihän sellaisia ollut olemassakaan! Vai oliko? Ramona ei enää tiennyt mihin voisi uskoa. Hän veti syvään henkeä, raotti vessan ovea ja kurkisti ulos. Jon seisoi ulkopuolella. -Mihin sinä katosit? tämä kysyi. Ramonan silmät laajentuivat hänen katsoessaan Jonin kalpeaa ihoa ja kiiluvia silmiä. Miten hän ei aiemmin ollut tajunnut? Ja hän oli vielä ollut päästää Jonin viereensä nukkumaan... -Minun on huono olo, sinun pitäisi lähteä, Ramona sai soperrettua ja lukitsi uudelleen vessan oven. Jon mutisi vielä jotakin oven ulkopuolella, mutta Ramona huusi vain tiukasti: - Lähde NYT! Minä todella tarkoitan sitä! Hän kuunteli korva ovea vasten, ja kun kuuli ulko-oven käyvän, uskalsi hän tulla ulos vessasta.

Ramona oli niin järkyttynyt kokemastaan, ettei voinut käydä nukkumaan, vaan lähti käymään lähipubissa. Hän istui yhä shokissa baarijakkaralle ja tilasi mehudrinksun baarimikolta. -Onko jokin hätänä? baarimikko uteli. Ramona tunsi tarvetta puhua jollekin, ja kertoi kaiken Jonista ja siitä, miten tämä oli paljastunutkin vampyyriksi. Hänen järkytyksekseen baarimikko naureskeli ja kertoi vampyyreitä elävän Riverviewessä useampiakin, ja suurimman osan heistä olevan täysin vaarattomia.

Vai suurimman osan.. Ramona mietti. Entistä enemmän järkyttyneenä ja hämillään hän lähti kotiin, ja pohti, minne oikein oli muuttanut asumaan. Vaikka vampyyrit kuinka olisivat vaarattomia, ei hän sellaisen kanssa voinut kuvitella seurustelevansa! Hän valvoi lähes koko yön kuunnellen jokaista risahdusta ja kolahdusta ja kiitti onneaan siitä, että oli saanut talonsa rakennettua, hän ei missään nimessä uskaltaisi nyt nukkua ulkosalla!

Päivänvalossa asiat tuntuivat jo selkeämmiltä ja vähemmän vaarattomilta, ja vähän väsyneenä mutta paremmilla mielin Ramona lähti töihin seuraavana päivänä.

Hän sisusti pari makuuhuonetta ja keskellä päivää sai kutsun ystävänsä Pietu Vähälän järjestämiin juhliin. Ramona oli tosiaankin väsynyt edellisen illan tapahtumista johtuen, mutta hetken harkittuaan ajatteli juhlien saattavan piristää häntä, ja päätti käydä paikalla. Ja voisihan siellä olla mukavannäköisiä miehiä, hän yritti lohduttaa itseään. Nyt olisi taas vain unohdettava Jon, aivan kuten Billy ja Tonikin, kyllä häntäkin vielä onnistaisi... Juhlien järjestäjä, Pietu, oli sitä paitsi ollut aina kovin ystävällinen Ramonalle, vaikkeivät he kovin hyvin toisiaan tunteneetkaan.

Ramona saapui juhliin pukeutuneena uuteen violettiin juhlamekkoonsa, jossa toivoi kiinnittävänsä miespuolisten vieraiden huomiota.. Hän huomasikin heti juhlissa useammankin komean miehen. Ensimmäinen heistä näytti ulkoapäin ihan mukavalta, mutta aika pian keskustellessaan tämän kanssa Ramonalle selvisi miehen vihaavan lapsia, eikä hän voinut kuvitellakaan hankkivansa koskaan sellaisia. Ramona, joka puolestaan oli hyvin lapsirakas ja perhekeskeinen, päätti olla kuluttamatta enempää aikaa tämän miehen kanssa jutusteluun.

Hän tutustui myös pariin muuhun mieheen, mutta molemmat olivat varattuja. Minä taidan vaikuttaa aika epätoivoiselta, Ramona pohti mielessään. Mutta pian hän alkaisikin olla sitä, sillä mitä enemmän hän oli isotädin sanoja muistellut, sitä varmempi hän oli siitä, että hänen oli hankittava tyttölapsi jatkamaan sukua. Ja lasten hankintaanhan luonnollisesti tarvittiin myös mies...

-Näytät yksinäiseltä, juhlien isäntä Pietu tuli huolehtimaan Ramonasta tämän unohduttua ajatuksiinsa. -Ei, minulla on ihan mukavaa, kiitoksia paljon kutsusta, Ramona kiitteli. -Olen tosi iloinen, että tulit, olen ihaillut sinua siitä lähtien, kun sisustit meidän pari huonettamme niin upean näköisiksi, Pietu kehaisi. Ramona tunsi punastuvansa. Nyt hän muistikin, missä Pietuun oli tutustunut... Hän oli juuri silloin deittaillut Billya, eikä ollut kiinnittänyt Pietuun enempää huomiota.

Pietu kyseli Ramonan töistä ja Ramona kertoili - Pietu vaikutti aidosti kiinnostuneelta! Ramonalle selvisi myös paljon asioita Pietusta, tämä työskenteli hautausurakoitsijana ja oli taitava kitaransoittaja. Mitä kauemmin he juttelivat, sitä enemmän Ramona ihmetteli, miksei ollut aiemmin katsonut Pietua sillä silmällä... Hän alkoi kuitenkin olla kovin väsynyt ja haukotteli makeasti. -Tahdotko jäädä yöksi, meillä on kyllä tilaa? Pietu kysyi. Mikä ettei, Ramona mietti hymyillen. -Jos ei siitä ole vaivaa, hän vastasi hieman arasti. -Ei tietenkään ole, se olisi tosi mukavaa! Pietu vakuutteli ja näytti Ramonalle missä hän saisi nukkua. -Jääkaapissa on ruokaa, ole kuin kotonasi! Pietu vielä lupasi hymyillen. Ramonalla ei kuitenkaan ollut nälkä, hän halusi vain päästä nukkumaan ja selvittelemään ajatuksiaan hieman virkeämpänä. Billy ja Toni, vampyyri-Jon ja Pietu pyörivät kaikki sekaisin hänen mielessään, kun hän nukahti...